ALABASTERI, särkyneestä kokonaiseksi

Alabasteri on kellertävän valkoinen läpikuultava kivilaji. Alabasteria on käytetty mm. hajuvesi- ja voidepullojen valmistukseen.

Raamatussa on kertomus naisesta, joka särki alabasteripullon ja vuodatti sen sisällä olleen aidon, kallisarvoisen nardusöljyn Jeesuksen päähän. "

Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa, sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä. Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: »Millaista voiteen haaskausta! Sen olisi voinut myydä ja antaa rahat köyhille. Olisi siitä ainakin kolmesataa denaaria saanut.» He moittivat naista ankarin sanoin. Mutta Jeesus sanoi: »Antakaa hänen olla. Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon. Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten. Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki." Mark 14:3-9

Meidän elämän "alabasteripullo" voi olla esimerkiksi ne roolit ja puolustusmuurit, mitkä pitävät kalliin ja aidon, "narduksen", todellisen minän, sisällään ja piilossa. Näitä suojia on usein tarvittu jonkun aikaa, mutta monelle ne ovat jääneet päälle niin, että niistä on muodostunut jopa valheidentiteetti. Näiden kovien kuorien särkemiseen tarvitaan uskallusta, ja usein ympärillä olevat voivat "häiriintyä" niiden särkemisestä, kun kuviot ja "edut" muuttuvat. Särkymisen kautta aidon kallisarvoisen esiintulo kuitenkin mahdollistuu, ja todellinen elämä voi alkaa. 

Raamatun kohdassa sanotaan myös, että hän teki, minkä voi. Ihminen voi vaikuttaa valinnoillaan rikkoutumiseen ja eheytymiseen. Jokainen vastaa elämänsä valinnoista ja niiden seurauksista, sekä myöskin kipujen ja menneisyyden kohtaamiseen ja käsittelyyn suostumisesta. Haitallisista, elämää syövistä uskomuksista ja reagointimalleista kannattaa luopua. Toivon viesti on siinä, että ne ovat oppimalla meihin sisäistettyjä, ja niistä voi siten myös oppia pois, ja vielä omaksua uudet, toimivat, rakentavat suojat ja mallit tilalle. Kokonaisuus tai eheys onkin usein paradoksaalisesti särkyneiden palasten arpiliitoskokonaisuus, mistä hehkuu elämän rosoisten ja rikkaiden kokemusten loiste ja kauneus.